Tippaleipä vs. putki

Siis aivoja mietin. Aamuviideltä sain kuningas-oivalluksen: mitä jos me naiset sittenkin olemme putkiaivoisia, ja miehillä onkin ne tippaleipä-aivot? Ainakin osittain?

Kahden ihmisen välinen kemia on minulle kokonaisuus – monesti tulee puhuttua fyysisestä kemiasta, mutta olen tajunnut että minulle se toimiva kemia on silti joka kerta fyysisen JA henkisen kemian yhdistelmä. Ne miehet joiden kanssa on ollut tosi vahvaa fyysistä kemiaa mutta sängyn ulkopuolella ei mitään yhteistä /ei mitään puhuttavaa /ym., kyse on ollut pelkästä himosta enkä ole ihastunut. Yksi case viime kesänä esimerkiksi: 26-vuotias timmissä kunnossa oleva mussu, erittäin innokas puumanmetsästäjä – mutta tyhmä kuin saapas. Parin tapaamisen jälkeen huomasin jo vältteleväni häntä, koska himo ei ole yhtä kuin kemia: en enää halunnutkaan häntä kun tajusin ettei henkinen kemia toimi ollenkaan…

Miehille tämä tuntuu olevan hieman erilainen asia – tai sitten on kyse minusta 🙂 – koska ainakin kaksi treffailemistani miehistä on puhaltanut pelin poikki sillä syyllä ettei ”tykkää tarpeeksi” tai ”kemia ei riitä seurusteluun asti”. Kyse on ollut 1-2kk kestävistä suhteista eli siis on tavattu useita kertoja, juteltu kaikesta mahdollisesta, viesteilty 20x vuorokaudessa, mies hempeilee vapaaehtoisesti ja aktiivisesti höpölöpösiirappia – mutta ei sit kuitenkaan tykkää tarpeeksi.
Siis WTF? Molemmissa tapauksissa fyysinen kemia on ollut erittäin vahva, seksi on ollut suorastaan loistavaa molempien mielestä. Minä (onneton) olen tapojeni mukaan ihastunut täysillä, koska paketti on ollut kasassa: kiinnostava ihminen, järkevä, fiksu, täyspäinen JA seksi toimii – jess!!!!!! Mutta mies: helppo yhdessäolo ja hyvä seksi ei kerrokaan koko totuutta, henkinen kemia ei välttämättä olekaan läsnä. Eli mies pystyy erottelemaan henkisen ja fyysisen kemian, ainakin eri tavalla kuin minä. Pystyy sanomaan viestissä että on ikävä, sanomaan joka ilta hyvät yöt ja aamulla huomenet, olemaan empaattinen ja läsnä – mutta ei sitten kuitenkaan. Miten tuo logiikka oikein toimii?

Alan olla entistä enemmän sekaisin miesten ajatusmaailmasta.

Madde

Ne ruotsalaiset miehet

Kävin perinteisellä päivä Tukholmassa risteilyllä ja täytyy sanoa että kyllä se vaan pitää paikkansa että ruotsalaiset miehet on vaan niin mussuja.

Koko Tukholman katukuva oli täynnä toinen toistaan tyylikkäämpiä ja komeampia miehiä. Huh! Heikompaa olis hirvittänyt.

Tietysti Tukholma ei edusta koko ruotsia mutta riittää mulle. Toki meilläkin näkee hyvin pukeutuneita tyylikk äitä miehiä mutta ei se yleiskuva kyllä ole ihan samanlainen kuin lahden toisella puolella.

Onneksi noita ruotsalaisia mussuja pääsee ihastelemaan reilun kuukauden päästä kun lähdetään Madden kanssa Tukholmaan.

 

-säihkysilmä

Näin se vaan on

” jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu, mut jos lähden vaan elämään, niin saatan joskus rakastuu ja uskon et asiat tapahtuu ”

Haloo Helsinki, Kuussa tuulee

Alakko nää mua?

Pohjoisen tyttöjä kun ollaan Säihkysilmän kanssa, tuo otsikko on tullut mieleen viime päivinä ihan luonnostaan… Eli tässä tän hetken ajatuksia seurustelusta, siitä miten ”parisuhteeksi muodostuminen” on sekin jotenkin hemmetin vaikeaa tänä aikana kun kaikki deittailevat ristiinrastiin…

Teininä tai parikymppisenä ei tapailu /deittailu käynyt mielessäkään – jos tykkäsi jostain pojasta ja jostain ihmeestä tunne oli molemminpuolinen, sit ”alettiin olla” aika luonnollisesti yhdessä eikä asiaa sen kummemmin analysoitu tai pähkitty. Tai no ihan teininä toki aivan jumalattomasti päivittäin (tykkääköhän se musta varmasti…) – oi mitä antaisinkaan jos kaikki ongelmat tänä päivänäkin vielä olisivat teiniangstin tasolla!!! 🙂

No anyhow, kun nyt nelikymppisenä hyppäsin takaisin sinkkumaailmaan ja tähän tinderokcupidhotornotsuomi24-karuselliin, tajusin että on (muka) NORMAALIA tapailla montaa ihmistä yhtä aikaa, ”shoppailla” ihmisiä ja valita paras päivän tai fiiliksen mukaan. Ihan perseestä, sanon suoraan. Viime kesänä (toim.huom. = eka kesä 15 vuoteen sinkkuna) sain toki henkisen auringonpistoksen ja ajattelin että MAHTAVAA – villiä seksiä ja hauskanpitoa vaikka joka päivä eri tyypin kanssa!!! Hyvin äkkiä se muuttuikin henkiseksi krapulaksi – ei oo ollenkaan mun juttu. Mulle seksi on aina parempaa kun tunteet on mukana, kun tuntee toisen ihmisen paremmin, kun miehen kanssa voi keskustella ennen ja jälkeen, kun ylipäänsä läheisyys ei ole mekaanista. Mä ihastun helposti (joo varmaan liiankin helposti…) tai sitten mies ei sytytä kunnolla – on tai off. Tulta ja leiskoja vs. ”ihan kiva mutta”…

No sitten tajusinkin kertoa treffi-ehdokkaille että haen parisuhdetta (duh…), en pelkkää hauskanpitoa, en pelkkää fyysistä seuraa ja että inhoan pelaamista ja säätämistä. En halua olla yksi monista, enkä halua itsekään viesteillä ja sopia treffejä kolmen eri tyypin kanssa samalle viikolle. Jonkin aikaa tuota kaikkea siis kyllä kokeilin, huonolla henkisellä menestyksellä.

Asia ei silti tunnu olevan selvä monelle miehelle, vaikka väittävät hakevansa samaa. Monet potevat sitoutumiskammoa tietämättään, tai angsteilevat omien menneisyyden kokemustensa kanssa (niin kuin naisetkin) – olen kyllä ällistynyt siitä kuinka monella miehellä tuntuu olevan kokemusta sairaalloisen mustasukkaisista naisista… Huhhuh.

Mitä sitten kun löytää miehen joka myös suoraan deitti-ilmossaan sanoo ettei hae seksiseuraa vaan pitempiaikaista suhdetta – ja joka ei selvästikään pelkää sitoutumista, tekojen puhuessa siitä. Jonka olen tavannut nyt 3 kertaa ja jonka kanssa puhutaan ja viesteillään joka päivä aamusta iltaan. Suoraa puhetta ja ajatuksia vaihdetaan mutta minun mielessäni on silti iso mörkö – seurustellaanko me? Mistä sen tietää OIKEESTI?

No joo, pitää kysyä tätäkin suoraan – mutta miksi lähtökohtaisesti oletan ja pelkään että mies kuitenkin vähintäänkin viesteilee yhden tai useamman naisen kanssa minusta huolimatta?? Ehkä siksi että kyllä minunkin WhatsAppissa on muutama mies jotka epätasaisin väliajoin kyselevät kuulumisia ja haluaisivat nähdä (niitä ”ihan kivoja mutta”-tyyppejä) – en osaa enkä uskalla kategorisesti sanoa että ”heippa ja hyvästi, mulla on nyt MIÄS” – koska niinhän ei ”virallisesti” ole…

Yhden kanssa sovinkin heikkona hetkenä että voitaisiin nähdäkin. Kunnes edellisenä iltana tajusin että ei helvetti, en voi. Musta tuntuisi niin kuin pettäisin tätä ehkä-maybe-tästä-tuleekin-jotain miestä!!!!

Eli olen ihastunut. Seurustelen henkisesti. Ja toivon niiiiiiiin paljon että tämä ihana mies ei muuttuisi sammakoksi ja haluaisi olla mun kaa.

Keep your fingers crossed!

Madde

Yhteydenottoja OkCupidissa

Mukavaa lauantai aamua kaikille ja toivottavasti viikonloppu on alkanut mukavasti. Itse nautin tässä toista aamiaista vai olisiko jo lounas kun heräsin 06.15 ja otin jo päikkäritkin.

No mutta asiaan… ajattelin että kirjoitan muutaman sanan OkCupidista saamistani yhteydenotoista. Tuohan on käyttämistäni deittiapseista kansainvälisin ja sen myötä yhteydenototkin ovat mitä moninaisimpia…to say the least :D.

Onhan se tietysti ihanaa että ihmiset ovat rohkeita ja lähestyvät mielenkiintoisena pitämäänsä ihmistä toiselta puolelta maapalloa mutta…. Mitä hemmetin järkeä siinä on? Mielestäni ei mitään. Tästä saa toki olla eri mieltä. Ymmärrän vielä jos henkilö asuu tyyliin tunnin kahden lentomatkan päässä niin ehkä huom! ehkä voisi olla jonkinlainen tsäänssi että kiinnostun ja joskus ehkä tavattaiskin mutta jos asut toisella puolella maapalloa niin kiitos ei.

Toinen pointti että tänä maailmanaikana kun on keksitty google niin ole hyvä ja käytä sitä selvittääksesi missä maassa asun. Helsinki nimisiä paikkoja on muuallakin mutta kun OkCupidissa näkyy myös se maa.

Ihanaa tietysti että ihmiset ovat rohkeita ja ei saisi nauraa mutta ei voi mitään. Saadaan Madden kanssa päivittäinen huumoripläjäys näistä yhteydenotoista.

Tässä muutama esimerkki.

Herra 32 v. USA –  ” Hey sexy u want to have some dirty fun over the phone”

Herra 30 v. USA – ” Ummmm hi? LOL ldk how to start this. Somehow I know it has to be engaging and intrigue you. But I know nothing about you so (except for your info on the profile)…yeah. Lol.

Herra 29 v. USA – ” I am naked here”

Herra 39 v. USA- ” Truth or dare ”

Herra 21 v. Belgia – ” Hi, I was wondering if You are into exchanging pictures ( the sexy kind ) with younger Spanish / Argentinian guy?

Herra 20 v. Espoo –  ”Casual sex? 🙂 vai liian nuori?

Herra 31 v. USA – ” SExy let me have some ”

Tässä muutamia ja lisää löytyy vielä mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin.

Minä joka olen huono suomenkielen kieliopissa mutta hyvä englannin vastaavassa saan näppylöitä siitä kun tyypit kirjoittaa kaiken pötköön ilman välimerkkejä. Ylläolevat viestit on suoraan kopioitu alkuperäisistä viesteistä ja nämä ovat sieltä fiksuimmasta päästä. Olen saanut monta pitkää viestiä ilman ainuttakaan pistettä tai isoa kirjainta.

Innolla odotan uusia viestejä jotta saadaan Madden kanssa päivän naurut. Tiedän julmaa mutta mitä muutakaan näiden kanssa voi tehdä?

Mr P tarina jatkuu ja kirjoitaan siitä lähipäivinä lisää.

– säihkysilmä

Säihkysilmä is back ja Mr P

Hiukan mahtipontinen otsikko mutta menkööt tämän kerran.

Madde parka on joutunut pitämään blogia ihan keskenään kun itse olen ollut siihen kykenemätön. Nyt olen kuitenkin back in business niin sanotusti.

Viime syksystä olisi tarinaa yhden kirjan verran ainakin siinä mielessä miten ei kannata toimia. En kuitenkaan romaania ajatellut kirjoittaa mutta jospa pari postausta aiheesta ÄLÄ KOSKAAN KOSKAAN KOSKAAN SEKAANNU VARATTUUN MIEHEEN.

Tässä kohtaa kaikki varmasti ajattelevat että tuohan nyt on itsestään selvää mutta voin kertoa ettei se ole niin yksinkertaista.

Kaikki alkoi viime syyskuussa kun Tinderistä napsahti matchina 31 v. mies joka oli oma-aloitteinen ja laittoi viestiä.  Kutsuttakoon tyyppiä tästä eteenpäin nimellä Mr P.

Juteltiin aluksi Tinderissä mutta siirryttiin nopeasti Whattsapiin. Toim.huom tässä kohtaa että Tinder ei ole kovin luotettava joten jos et halua kadottaa tyyppiä yhtäkkiä siirry johonkin luotettavampaan viestintävälineeseen.

Viestiteltiin enemmän tai vähemmän tiiviisti noin kuukauden ajan. Alusta asti oli selvää että halutaan nähdä mutta sen järjestäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Asia alkoi saada jo koomisia piirteitä kunnes herralta tuli viesti ” vaimo järjesti mulle just panon Vantaalle sunnuntaiksi”.  Minä siihen että kyllä sulla on kiva vaimo :D.

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen joka oli siis sunnuntaina nähtiin maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Ja jälleen seuraavana sunnuntaina. Tästä suhde kehittyikin nopeasti ja siitä tulevissa postauksissa.

En toki aio kertoa koko tarinaa yksityiskohtaisesti mutta pääpiirteittäin koska tämä on ollut yksi elämäni ihanimpia mutta myös raskaimpia jaksoja.

Nyt kuitenkin silmät meinaa mennä kiinni joten parempi siirtyä peiton alle ja jatkaa tarinaa tulevina päivinä.

– säihkysilmä

Ei tyttöystävämateriaalia

No nyt on taas päätä sekoitettu entisestään, taas uudella asialla jota en ollut etukäteen tajunnut murehtia – lista siis senkun pitenee! 🙂 toisaalta tästä episodista jää lähinnä huvitus päällimmäiseksi muistoksi…

Tutustuin Suomi24:n kautta itseäni 10 vuotta nuorempaan herraan. Viesteiltiin, kiinnostuttiin, viesteiltiin lisää, puhuttiin ihan kaikesta mahdollisesta, tavattiin, oli paaaaljon kemiaa… Mutta ei harrastettu seksiä ekoilla treffeillä, koska olin päättänyt muuttaa toimintatapojani (heh)…

Sitten piti sopia toiset treffit. Jotain tapahtui. Herralle iski paniikki. Sanoi että olemme ehkä sittenkin liian erilaisessa elämänvaiheessa, ettei meidän ehkä kuulukaan treffailla. Sanoin että ok ja toivotin hyvää kevään odotusta.

Kului pari viikkoa. Herra alkoi viesteillä taas, ystävänpäivätoivotusten säestyksellä. Hän alkoi vihjailla, toivoi että saisi taas nähdä mut, kehui monisanaisesti mun kroppaa… Ja sitten sanoi että fuckbuddy ois kiva, mutta että parisuhteeseen meillä on liikaa ikäeroa. Kuulemma koska en ole 10v nuoremmassa kunnossa. Wtf?????? Siis että kroppa kelpaisi seksiin oikein hyvinkin, mutta ei parisuhteeseen???? Mykistyin. Mahtavaa miehen logiikkaa. Toivotin herralle onnea täydellisen naisen metsästykseen. Hän kiitti. Case closed = helevetin tyhmä poikanen.

Terveisin ei-tyttöystävämateriaalia-Madde

Väsynyt, väsyneempi, sinkku

Luvattoman pitkä postaustauko. Mutta eipä ole ollut juurikaan kerrottavaa… Tämä vuosi josta prkl on tulossa paras vuosi ikinä, ei ole alkanut kovin ruusuisesti. Väsyttää….

Alkaa olla sellainen päiväni murmelina-olo, jokaisen uuden treffattavan miehen (no ei niitä nyt tolkuttoman montaa tässä välissä ole ollut) kanssa mennään samaa kaavaa. Viesteillään tosi tiiviisti, tavataan ekan kerran, kiinnostutaan toisistamme, seksi on jees… Sitten miehen viesteilyinnokkuus laantuu, tavataan kyllä uudelleen, ehkä useammankin kerran, on kivaa… Mutta viesteily on enemmän tai vähemmän mun aloitteesta tapahtuvaa, fiilis on ”ihan kiva mutta”. Tai heti kun huomaan ajattelevani että vihdoin on käsissä täyspäinen mies, tapahtuu jotain ihan puskista, joka saa mut taas tajuamaan että ehei, omalla tavallaan pimeähän tämäkin yksilö on. Yleensä mies kuvittelee katoavansa taustahälyyn ilman mitään ”loppukeskusteluja”, mistä mä saan hepulin, perustavaa laatua olevat käytöstavat sentään pitäisi aikuisilla ihmisillä olla.

Mikä perkele tässä on näin vaikeaa??? Siis oikeasti??? Aina ei kemiat kohtaa täysillä mutta se tuntuu silti julmalta, kun ”paperilla” eli viesteissä ja puheissa kaikki loksahtelee mahtavasti kohdilleen mutta livenä ei sittenkään.

Tinder, OkCupid ja Hot or not ovat jotenkin täysin kuolleita, joten päätin kokeilla Suomi24:aa. Pari uutta kiinnostavaa tyyppiä nyt linjoilla, mutta kyynisyys on sillä tasolla että en usko mitään kummempaa sieltäkään eteen hyppäävän. Mutta koitetaan nyt silti.

uupunut Madde

”Ihan kiva mutta”-syndrooma

27.12. tulee vuosi siitä kun mun maailma romahti. Kun Elämäni Rakkaus (en keksi muutakaan nimeä) seisoi mun ovella eikä antanutkaan normaalia tiukkaa halausta ja suudelmaa, vaan katsoi mua hemmetin surullisena ja tuskaisena. Ja rikkoi mun sydämen. Täysin. Niin pahasti että pelkästään sen tuskan muistaminen nostaa kyyneleet silmiin.

Omasta mielestäni olen yrittänyt ja jollain tavalla kyllä päässytkin eteenpäin. Enää en mieti Elämäni Rakkautta ihan joka päivä. Joka viikko kuitenkin. Olen ihastunutkin tänä vuonna – Cowboy antoi hetken illuusion siitä että voisin sittenkin olla onnellinen jonkun muun kanssa. Mutta: olen kohta vuoden tahattomasti ja välillä myös tahallani verrannut silti kaikkia miehiä Elämäni Rakkauteen. Hän ei suinkaan ole täydellinen, mutta minulle ihan mahdottoman sopiva ja oikeanlainen. Näsäviisaat sanovat nyt et ”no eipäs ole koska ette oo yhessä” – totta sekin. Mutta kertokaapa se mun tunteille!!!!

Pelkään sairastuneeni ”ihan kiva mutta”-syndroomaan. Jokaisessa deittailemassani miehessä (siis ne joita olen tavannut useamman kerran) on jotain tosi hyvää ja kiinnostavaa mutta myös se ”mutta”, joka tarkoittaa ettei ko.ihminen koskaan voi olla minulle Ihana ja Tärkein.
Vai voiko sittenkin? Onko mun pakotettava itseni realistiksi, tajuttava ettei Elämäni Rakkaudenkaan kanssa kaikki ollut 100% oikein???? Onko mun hyväksyttävä se että vaikka ilmeisesti kukaan markkinoilla oleva vapaa mies ei siivoa asuntoaan (tai ainakaan vessaa) niin kuin Elämäni Rakkaus? Onko mun katsottava syvälle peiliin ja tajuttava että koska minäkään en ole millään tavoin täydellinen, minun täytyy avata sydämeni kokonaan mahdollisuudelle rakastua uudelleen? Vastaus noihin kysymyksiin on tietty ”kyllä”, mutta miten se tehdään käytännössä??? Auttakaa!!!

terveisin sekopää Madde

Korkeamman tason matematiikkaa

Alkaa olla hieman takki tyhjä, kuten jo uumoilin viime postauksessani. Yleensä tiedän hyvin mitä itse ajattelen, mitä haluan, mitä en, mutta nyt alkaa päämäärä ja sen saavuttamisen keinot hämärtyä…

Olen treffaillut 26-44-vuotiaita miehiä. Lapsettomia, isiä, juuri eronneita, pitempään sinkkuina olleita, liian kilttejä, liian machoja, epätoivoisia, vaikeasti tavoiteltavia. Mä olen ihastunut, minuun on ihastuttu, harvemmin kunnolla samaan aikaan molempiin suuntiin.

Lapsettomat, minua nuoremmat miehet saattavat miettiä että koska minulla on (omien sanojeni mukaan) lapsiluku täynnä, se ovi menee heiltäkin kiinni. Ja siis tällaista elämää suurempaa miettivät parien treffien jälkeen, vaikka vasta on alettu tutustua enkä minä super-romantikko-unelmoija-suunnittelija ole ehtinyt vielä miettiä mitään muuta kuin vaikka yhteistä viikonloppureissua??!!!
Minun ikäiset tai hiukan minua vanhemmat isä-ihmiset ovat omien aikataulujensa ja lasten elämässä mukana olemisen rinnalla rennompia, miettivät että tavataan kun ehditään ja nautitaan hetkistä yhdessä, mutta saattavat ajatella ettei arkeen niin paljoa tiukempaa yhdessäoloa mahtuisikaan.

Ja minä. Mitä minä sitten mahtaisin haluta?
En välttämättä ensisijaisesti enää lisää lapsia, olenhan ”jo” 40-v ja omat muksut alkavat olla mahtavassa iässä. Mutta jos rakastuisin aivan silmittömästi ja mies haluaisi lapsen (tod.näk. ensimmäisensä), voisin hyvinkin innostua aiheesta.
Haluaisin nukahtaa ja herätä usein ihanan miehen vieressä.
Haluaisin loistavaa fyysistä yhdessäoloa, suutelemisesta seksiin, vahvaa fyysistä vetovoimaa.
Haluaisin istua yhdessä rantakallioilla juomassa samppanjaa.
Haluaisin nukahtaa sohvalla miehen kainaloon, olla vaan.
Haluaisin käydä yhdessä ruokakaupassa, kävelyllä, leffassa, ravintolassa, whatever arkista touhua.
Haluaisin että mies kertoo minulle tunteistaan, samoin kun minä teen.
Haluaisin että kun emme ole yhdessä, mies kaipaa minua ja kertoo sen.
Haluaisin kumppanin.

Jotenkin tämä tuntuu koko ajan vaikeammalta toiveelta. Vaikka en omasta mielestäni halua liikaa.
Niin kuin Jonas Gardell kirjoitti ”Jag vill älska någon som älskar mig”.

Yours truly,
sekava Madde