Ei tyttöystävämateriaalia

No nyt on taas päätä sekoitettu entisestään, taas uudella asialla jota en ollut etukäteen tajunnut murehtia – lista siis senkun pitenee! 🙂 toisaalta tästä episodista jää lähinnä huvitus päällimmäiseksi muistoksi…

Tutustuin Suomi24:n kautta itseäni 10 vuotta nuorempaan herraan. Viesteiltiin, kiinnostuttiin, viesteiltiin lisää, puhuttiin ihan kaikesta mahdollisesta, tavattiin, oli paaaaljon kemiaa… Mutta ei harrastettu seksiä ekoilla treffeillä, koska olin päättänyt muuttaa toimintatapojani (heh)…

Sitten piti sopia toiset treffit. Jotain tapahtui. Herralle iski paniikki. Sanoi että olemme ehkä sittenkin liian erilaisessa elämänvaiheessa, ettei meidän ehkä kuulukaan treffailla. Sanoin että ok ja toivotin hyvää kevään odotusta.

Kului pari viikkoa. Herra alkoi viesteillä taas, ystävänpäivätoivotusten säestyksellä. Hän alkoi vihjailla, toivoi että saisi taas nähdä mut, kehui monisanaisesti mun kroppaa… Ja sitten sanoi että fuckbuddy ois kiva, mutta että parisuhteeseen meillä on liikaa ikäeroa. Kuulemma koska en ole 10v nuoremmassa kunnossa. Wtf?????? Siis että kroppa kelpaisi seksiin oikein hyvinkin, mutta ei parisuhteeseen???? Mykistyin. Mahtavaa miehen logiikkaa. Toivotin herralle onnea täydellisen naisen metsästykseen. Hän kiitti. Case closed = helevetin tyhmä poikanen.

Terveisin ei-tyttöystävämateriaalia-Madde

Mainokset

Ollako vai eikö olla

Taitaa olla välitilinpäätöksen aika nettideittailun suhteen… Tuntuu että menen pettymyksestä toiseen ja kyynisyys ja pessimismi alkaa viedä voiton romantikon haaveista. Ainakin toistaiseksi.
Tajunnanvirtaa eli syvä-analyysia (!) tilanteesta…

Miehistä jotka ovat ihastuneet minuun ns.pysyvästi:
-minun puoleltani tilanteesta puuttuu vahva kemia
-meillä ei ole juurikaan yhteistä puhuttavaa, yhteisiä intressejä, näkemyksiä tms.
-fyysisesti jotain puuttuu kemian lisäksi (pituus, kroppa muuten tms – ”je ne sais quoi”)
-en vain näe mitään tulevaisuutta yhdessä, puhtaasti fyysisesti tai jopa parisuhteena
-”ihan kivoja” tyyppejä, joidenkin mielestä unelmakumppaneita ja -vävyjä, mutta mun kirjoissa jostain syystä tylsiä

Miehistä joihin minä olen ihastunut /joissa näkisin potentiaalia:
-kieroutunut huumorintaju joka sopii saumattomasti omaani
-joku harrastus /fanituksen kohde /asia joka meitä yhdistää against all odds (esim. lempileffat, musiikki, inhotuksen aiheet, saumaton keskustelu)
-tahaton tai tahallinen vakaumus olla sopimatta mitään kaukaiseen tulevaisuuteen eli esim. huomiselle
-tarve leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa
-kyky olla viesteilemättä juuri sen aikaa että olen raivona /surullinen /luovuttanut /kaikkea aiemmin mainittuja
-joku koukuttava luonteenpiirre /ominaisuus /opittu kyky, josta en haluaisi luopua
-yllämainittujen asioiden yhdistelmänä ja/tai niistä huolimatta pelko sitoutua keneenkään /minuun erityisesti vaikka kuulemma olen ”aivan ihana nainen”

Vitunvitunvitun karma, murphy, kismet, whatever!!!! Eikö oikeasti vois pikkuhiljaa oll mun vuoro löytää jotain aitoa ja pysyvää????

Ystävällisin terveisin,
väsynyt Madde

Tositarkoituksella en mitään vailla

Sydän on edelleen palasina Cowboyn jäljiltä mutta kuten yksi ystävä sanoi: eteenpäin pääsyyn tarvitaan fyysistä kipua ja/tai uusi mies. Yritän pitäytyä jälkimmäisessä.

Eli kaikki deitti-appsit ovat taas päivittäisessä käytössä. Yksi lupaava hahmo on kuvioissa, olimme tänään kaksi (2!) tuntia puhelimessa ja hyvä fiilis…

Mutta niitä kummallisia hiihtäjiä taas tulee vastaan. Yksi uusi kategoria mun kokemusmaailmassa on miehet jotka käyvät nettideittimaailmassa vain tsekkailemassa tarjontaa – siis mitvit???!!! Jos minun mieheni tekisi noin, saisi turpiinsa ja kenkää perseeseen saman tien….

imageTällaista kirjeenvaihtoa käytiin siis eilen. En tajua. En sitten niin millään. Ärsyttää.

Täten tilaan nettideitti-appsin jonka idea olisi ”sinkuille, jotka ovat paikalla ns.tosissaan”. Kiitos.