Tilannekatsaus ja positiivisuuden kaivelua

Meni viime yön unettomuuden keskellä taas hermo näihin tämänhetkisiin mieskandidaatteihin ja latasin puhelimeen jo kerran poistamani Hot or Not-appsin. OkCupidista tulee nykyään vaan hullujen ulkomaalaisten viestejä ja matchit on 98% jostain nörttien kesäleiriltä revittyjä. Tinderissä matchit on mykkiä ja/tai niitä ei meinaa juurikaan tulla täällä Turun talousalueella.
Noh, Hot or notissa on 16 tunnin aikana 146 miestä tykännyt mun profiilista – 3 matchia eikä vielä kukaan sano mitään. Tällä suhdeluvulla viimeksikin mentiin ja poistuin aika nopeesti ’linjoilta’… saas nähä onko tällä kierroksella yhtään parempi meininki.

Kukkahattutätien kauhisteluakin uhmaten ajattelin kertoa nyt hieman takautuvasti historiaa tällä deittirintamalla. Koska olen listojen ja järjestelmällisyyden ystävä, minulla TIETYSTI on tästä ’projektista’ pieni musta kirja. Kirjaimellisesti!! On kyllä ihan sattumaa että se on pieni ja musta, taisi olla eka vihko joka osui eteeni inspiraation iskiessä….
-Noin 7 kuukauden aikana olen viesteillyt ns. enemmän 15 miehen kanssa.
-Ikähaitari syntymävuoden mukaan 1968-1989 (!)…
-Näistä olen livenä tavannut 9 herraa.
-Seksiä olen harrastanut noista yhdeksästä kahdeksan kanssa, kaikkien kanssa useammin kuin kerran (siis useammat treffit, toim.huom.)… (se yhdeksäs ’pääsi karkuun’ = hänen puoleltaan kemiaa ei sitten ollutkaan). Seitsemän olisi parempi luku koska tuo yksi on se aiemmin raportoimani säälipano. (anteeksi…)
-Edelleen mun elämässä jollain tavalla on noista 15 ’edes viesteilytasolle edenneestä suhteesta’ noin puolet.
-Kaksi herraa joita en ole vielä tavannut, asuvat liian kaukana arkisuhteen kannalta, muuten kyllä olisi tapahtunut jo varmaan paljonkin.

Eli omasta mielestäni en ole ollut iiiiiihan hunningolla sentään! Olen kumminkin aikuinen, vapaa nainen – ja tuostahan tulee matemaattisesti jakamalla vain reilu 1 mies per kuukausi!! 😉

Noista viidestätoista olen ihastunut ja pettynyt liian moneen. Kukaan ei ole TODELLA pyörittänyt sukkia jaloissa, ei läheskään niin kuin Elämäni Rakkaus viime vuonna kolahti. Toisaalta: Elämäni Rakkaus päätti sittenkin (8 kk suhteen jälkeen) palata taaksepäin elämässään exän ja lasten luo sen sijaan että olisi katsonut meidän suhteen kunnolla läpi, joten en tiedä kaipaanko sittenkään enää sukkien pyörähtämistä….

Se positiivisuuden häivähdys:
Mä OLEN ihastunut. Mä OLEN saanut kokea iloa, onneakin, hauskoja hetkiä, mukavia aamuheräämisiä, ties mitä. Mä uskon siihen että tämäkin on prosessi: jossain vaiheessa tulee vastaan mies jonka plussia ja miinuksia en merkkaa mustakantiseen kirjaan, vaan huomaan eläväni elämääni sen miehen kanssa. En voi lakata uskomasta. Romantikko perkele.

Madde

Mainokset