Tippaleipä vs. putki

Siis aivoja mietin. Aamuviideltä sain kuningas-oivalluksen: mitä jos me naiset sittenkin olemme putkiaivoisia, ja miehillä onkin ne tippaleipä-aivot? Ainakin osittain?

Kahden ihmisen välinen kemia on minulle kokonaisuus – monesti tulee puhuttua fyysisestä kemiasta, mutta olen tajunnut että minulle se toimiva kemia on silti joka kerta fyysisen JA henkisen kemian yhdistelmä. Ne miehet joiden kanssa on ollut tosi vahvaa fyysistä kemiaa mutta sängyn ulkopuolella ei mitään yhteistä /ei mitään puhuttavaa /ym., kyse on ollut pelkästä himosta enkä ole ihastunut. Yksi case viime kesänä esimerkiksi: 26-vuotias timmissä kunnossa oleva mussu, erittäin innokas puumanmetsästäjä – mutta tyhmä kuin saapas. Parin tapaamisen jälkeen huomasin jo vältteleväni häntä, koska himo ei ole yhtä kuin kemia: en enää halunnutkaan häntä kun tajusin ettei henkinen kemia toimi ollenkaan…

Miehille tämä tuntuu olevan hieman erilainen asia – tai sitten on kyse minusta 🙂 – koska ainakin kaksi treffailemistani miehistä on puhaltanut pelin poikki sillä syyllä ettei ”tykkää tarpeeksi” tai ”kemia ei riitä seurusteluun asti”. Kyse on ollut 1-2kk kestävistä suhteista eli siis on tavattu useita kertoja, juteltu kaikesta mahdollisesta, viesteilty 20x vuorokaudessa, mies hempeilee vapaaehtoisesti ja aktiivisesti höpölöpösiirappia – mutta ei sit kuitenkaan tykkää tarpeeksi.
Siis WTF? Molemmissa tapauksissa fyysinen kemia on ollut erittäin vahva, seksi on ollut suorastaan loistavaa molempien mielestä. Minä (onneton) olen tapojeni mukaan ihastunut täysillä, koska paketti on ollut kasassa: kiinnostava ihminen, järkevä, fiksu, täyspäinen JA seksi toimii – jess!!!!!! Mutta mies: helppo yhdessäolo ja hyvä seksi ei kerrokaan koko totuutta, henkinen kemia ei välttämättä olekaan läsnä. Eli mies pystyy erottelemaan henkisen ja fyysisen kemian, ainakin eri tavalla kuin minä. Pystyy sanomaan viestissä että on ikävä, sanomaan joka ilta hyvät yöt ja aamulla huomenet, olemaan empaattinen ja läsnä – mutta ei sitten kuitenkaan. Miten tuo logiikka oikein toimii?

Alan olla entistä enemmän sekaisin miesten ajatusmaailmasta.

Madde

Mainokset

Alakko nää mua?

Pohjoisen tyttöjä kun ollaan Säihkysilmän kanssa, tuo otsikko on tullut mieleen viime päivinä ihan luonnostaan… Eli tässä tän hetken ajatuksia seurustelusta, siitä miten ”parisuhteeksi muodostuminen” on sekin jotenkin hemmetin vaikeaa tänä aikana kun kaikki deittailevat ristiinrastiin…

Teininä tai parikymppisenä ei tapailu /deittailu käynyt mielessäkään – jos tykkäsi jostain pojasta ja jostain ihmeestä tunne oli molemminpuolinen, sit ”alettiin olla” aika luonnollisesti yhdessä eikä asiaa sen kummemmin analysoitu tai pähkitty. Tai no ihan teininä toki aivan jumalattomasti päivittäin (tykkääköhän se musta varmasti…) – oi mitä antaisinkaan jos kaikki ongelmat tänä päivänäkin vielä olisivat teiniangstin tasolla!!! 🙂

No anyhow, kun nyt nelikymppisenä hyppäsin takaisin sinkkumaailmaan ja tähän tinderokcupidhotornotsuomi24-karuselliin, tajusin että on (muka) NORMAALIA tapailla montaa ihmistä yhtä aikaa, ”shoppailla” ihmisiä ja valita paras päivän tai fiiliksen mukaan. Ihan perseestä, sanon suoraan. Viime kesänä (toim.huom. = eka kesä 15 vuoteen sinkkuna) sain toki henkisen auringonpistoksen ja ajattelin että MAHTAVAA – villiä seksiä ja hauskanpitoa vaikka joka päivä eri tyypin kanssa!!! Hyvin äkkiä se muuttuikin henkiseksi krapulaksi – ei oo ollenkaan mun juttu. Mulle seksi on aina parempaa kun tunteet on mukana, kun tuntee toisen ihmisen paremmin, kun miehen kanssa voi keskustella ennen ja jälkeen, kun ylipäänsä läheisyys ei ole mekaanista. Mä ihastun helposti (joo varmaan liiankin helposti…) tai sitten mies ei sytytä kunnolla – on tai off. Tulta ja leiskoja vs. ”ihan kiva mutta”…

No sitten tajusinkin kertoa treffi-ehdokkaille että haen parisuhdetta (duh…), en pelkkää hauskanpitoa, en pelkkää fyysistä seuraa ja että inhoan pelaamista ja säätämistä. En halua olla yksi monista, enkä halua itsekään viesteillä ja sopia treffejä kolmen eri tyypin kanssa samalle viikolle. Jonkin aikaa tuota kaikkea siis kyllä kokeilin, huonolla henkisellä menestyksellä.

Asia ei silti tunnu olevan selvä monelle miehelle, vaikka väittävät hakevansa samaa. Monet potevat sitoutumiskammoa tietämättään, tai angsteilevat omien menneisyyden kokemustensa kanssa (niin kuin naisetkin) – olen kyllä ällistynyt siitä kuinka monella miehellä tuntuu olevan kokemusta sairaalloisen mustasukkaisista naisista… Huhhuh.

Mitä sitten kun löytää miehen joka myös suoraan deitti-ilmossaan sanoo ettei hae seksiseuraa vaan pitempiaikaista suhdetta – ja joka ei selvästikään pelkää sitoutumista, tekojen puhuessa siitä. Jonka olen tavannut nyt 3 kertaa ja jonka kanssa puhutaan ja viesteillään joka päivä aamusta iltaan. Suoraa puhetta ja ajatuksia vaihdetaan mutta minun mielessäni on silti iso mörkö – seurustellaanko me? Mistä sen tietää OIKEESTI?

No joo, pitää kysyä tätäkin suoraan – mutta miksi lähtökohtaisesti oletan ja pelkään että mies kuitenkin vähintäänkin viesteilee yhden tai useamman naisen kanssa minusta huolimatta?? Ehkä siksi että kyllä minunkin WhatsAppissa on muutama mies jotka epätasaisin väliajoin kyselevät kuulumisia ja haluaisivat nähdä (niitä ”ihan kivoja mutta”-tyyppejä) – en osaa enkä uskalla kategorisesti sanoa että ”heippa ja hyvästi, mulla on nyt MIÄS” – koska niinhän ei ”virallisesti” ole…

Yhden kanssa sovinkin heikkona hetkenä että voitaisiin nähdäkin. Kunnes edellisenä iltana tajusin että ei helvetti, en voi. Musta tuntuisi niin kuin pettäisin tätä ehkä-maybe-tästä-tuleekin-jotain miestä!!!!

Eli olen ihastunut. Seurustelen henkisesti. Ja toivon niiiiiiiin paljon että tämä ihana mies ei muuttuisi sammakoksi ja haluaisi olla mun kaa.

Keep your fingers crossed!

Madde

Tilannekatsaus ja positiivisuuden kaivelua

Meni viime yön unettomuuden keskellä taas hermo näihin tämänhetkisiin mieskandidaatteihin ja latasin puhelimeen jo kerran poistamani Hot or Not-appsin. OkCupidista tulee nykyään vaan hullujen ulkomaalaisten viestejä ja matchit on 98% jostain nörttien kesäleiriltä revittyjä. Tinderissä matchit on mykkiä ja/tai niitä ei meinaa juurikaan tulla täällä Turun talousalueella.
Noh, Hot or notissa on 16 tunnin aikana 146 miestä tykännyt mun profiilista – 3 matchia eikä vielä kukaan sano mitään. Tällä suhdeluvulla viimeksikin mentiin ja poistuin aika nopeesti ’linjoilta’… saas nähä onko tällä kierroksella yhtään parempi meininki.

Kukkahattutätien kauhisteluakin uhmaten ajattelin kertoa nyt hieman takautuvasti historiaa tällä deittirintamalla. Koska olen listojen ja järjestelmällisyyden ystävä, minulla TIETYSTI on tästä ’projektista’ pieni musta kirja. Kirjaimellisesti!! On kyllä ihan sattumaa että se on pieni ja musta, taisi olla eka vihko joka osui eteeni inspiraation iskiessä….
-Noin 7 kuukauden aikana olen viesteillyt ns. enemmän 15 miehen kanssa.
-Ikähaitari syntymävuoden mukaan 1968-1989 (!)…
-Näistä olen livenä tavannut 9 herraa.
-Seksiä olen harrastanut noista yhdeksästä kahdeksan kanssa, kaikkien kanssa useammin kuin kerran (siis useammat treffit, toim.huom.)… (se yhdeksäs ’pääsi karkuun’ = hänen puoleltaan kemiaa ei sitten ollutkaan). Seitsemän olisi parempi luku koska tuo yksi on se aiemmin raportoimani säälipano. (anteeksi…)
-Edelleen mun elämässä jollain tavalla on noista 15 ’edes viesteilytasolle edenneestä suhteesta’ noin puolet.
-Kaksi herraa joita en ole vielä tavannut, asuvat liian kaukana arkisuhteen kannalta, muuten kyllä olisi tapahtunut jo varmaan paljonkin.

Eli omasta mielestäni en ole ollut iiiiiihan hunningolla sentään! Olen kumminkin aikuinen, vapaa nainen – ja tuostahan tulee matemaattisesti jakamalla vain reilu 1 mies per kuukausi!! 😉

Noista viidestätoista olen ihastunut ja pettynyt liian moneen. Kukaan ei ole TODELLA pyörittänyt sukkia jaloissa, ei läheskään niin kuin Elämäni Rakkaus viime vuonna kolahti. Toisaalta: Elämäni Rakkaus päätti sittenkin (8 kk suhteen jälkeen) palata taaksepäin elämässään exän ja lasten luo sen sijaan että olisi katsonut meidän suhteen kunnolla läpi, joten en tiedä kaipaanko sittenkään enää sukkien pyörähtämistä….

Se positiivisuuden häivähdys:
Mä OLEN ihastunut. Mä OLEN saanut kokea iloa, onneakin, hauskoja hetkiä, mukavia aamuheräämisiä, ties mitä. Mä uskon siihen että tämäkin on prosessi: jossain vaiheessa tulee vastaan mies jonka plussia ja miinuksia en merkkaa mustakantiseen kirjaan, vaan huomaan eläväni elämääni sen miehen kanssa. En voi lakata uskomasta. Romantikko perkele.

Madde

Katumusta ilmassa

No niin. Yli puolen vuoden nettideittailusuunnistuksen jälkeen on tullut päivä jolloin pitää myöntää Virhe. Ajauduin taannoin elämäni ekaan säälipanoon – tai no en ainakaan muista aiemmin olleeni moisessa tilanteessa…. Ja ihmiselle joka ei ”usko” katumukseen, tää on aika rankka hetki.

Mies (jota kutsun tästä eteenpäin nimellä IT-mies) on sinänsä ns. kelvollinen aikuinen yksilö ja jopa herttainenkin monin tavoin: on aloitteellinen yhteydenpidossa, kehuu ja osaa sanoa kivoja asioita, ymmärtää eronneen äitihahmon arkea aikatauluineen ym.ym. Mutta – IT-mies ei ole kyllä minun silmissäni missään mielessä pantava… hmm. Siis kaveriainesta kyllä (jos sellaista kaipaisin) mutta kahvinjuonnin sohvalla EI MISSÄÄN NIMESSÄ olisi pitänyt päättyä alastomuuteen.
Hyvä ystäväni ja blogikollegani Säihkysilmä totesikin osuvasti: ”Saatana sua ei saa jättää yksin ja valvomatta seksintuskassas!” 😎

Siinä se kai tuli esille, ydinsyy tilanteeseen. Jos ja kun nainen ei saa tarpeeksi seksiä (eli normitilanne sinkulle), saattaa eteen tulla tilanne jossa erittäin innokas ja sen selvästi esille tuova mies saa naisen houkuteltua aktiin (siis jopa hyvin halukkaanakin, ei mitään puoliväkisinmakaamista) vaikka itsessään ko.uros ei saisi edes päätä kääntymään kadulla. Surullista? Ehkä hiukan. Hyväksikäyttöä? No ei kai sentään. Molemmat saivat kuitenkin tuossa hetkessä ja tilanteessa mitä halusivat.

Miljoonan dollarin kysymys on nyt silti että MITEN TILANNE SAADAAN TAKAISIN HALLINTAAN? Koska isona riskinä nyt on se että IT-mies takertuu, ihastuu, haluaa tavata, haluaa uudestaan seksiä, you name it… eikä tässä sinänsä veemäisessä akassa ole halua pahoittaa kenenkään mukavan läheisyyttä kaipaavan ihmisen mieltä ihan turhaan.
Ja itse asiassa vielä tärkeämpää eli 10 miljoonan dollarin kysymys on se, miten varmistaisin etten enää löydä itseäni tuollaisesta tilanteesta? Seksi on kaikessa ihanuudessaan ja hauskuudessaan kuitenkin minulle jollain tavalla Pyhä Asia: haluan aidosti ja vahvasti himoita ja kaivata ihmistä jonka kanssa olen iho ihoa vasten. Tällä iällä pitäisi ymmärtää jo helkkarin hyvin omien halujen seuraukset mutta eipä se aikuisen naisen elämä tunnu välillä olevan kovin kaukana teinin elämästä: joskus homma lipsahtaa käsistä ihan totaalisesti. Annan silti synninpäästön itselleni ja yritän muistaa tän fiiliksen pitkään.

Madde