Alakko nää mua?

Pohjoisen tyttöjä kun ollaan Säihkysilmän kanssa, tuo otsikko on tullut mieleen viime päivinä ihan luonnostaan… Eli tässä tän hetken ajatuksia seurustelusta, siitä miten ”parisuhteeksi muodostuminen” on sekin jotenkin hemmetin vaikeaa tänä aikana kun kaikki deittailevat ristiinrastiin…

Teininä tai parikymppisenä ei tapailu /deittailu käynyt mielessäkään – jos tykkäsi jostain pojasta ja jostain ihmeestä tunne oli molemminpuolinen, sit ”alettiin olla” aika luonnollisesti yhdessä eikä asiaa sen kummemmin analysoitu tai pähkitty. Tai no ihan teininä toki aivan jumalattomasti päivittäin (tykkääköhän se musta varmasti…) – oi mitä antaisinkaan jos kaikki ongelmat tänä päivänäkin vielä olisivat teiniangstin tasolla!!! 🙂

No anyhow, kun nyt nelikymppisenä hyppäsin takaisin sinkkumaailmaan ja tähän tinderokcupidhotornotsuomi24-karuselliin, tajusin että on (muka) NORMAALIA tapailla montaa ihmistä yhtä aikaa, ”shoppailla” ihmisiä ja valita paras päivän tai fiiliksen mukaan. Ihan perseestä, sanon suoraan. Viime kesänä (toim.huom. = eka kesä 15 vuoteen sinkkuna) sain toki henkisen auringonpistoksen ja ajattelin että MAHTAVAA – villiä seksiä ja hauskanpitoa vaikka joka päivä eri tyypin kanssa!!! Hyvin äkkiä se muuttuikin henkiseksi krapulaksi – ei oo ollenkaan mun juttu. Mulle seksi on aina parempaa kun tunteet on mukana, kun tuntee toisen ihmisen paremmin, kun miehen kanssa voi keskustella ennen ja jälkeen, kun ylipäänsä läheisyys ei ole mekaanista. Mä ihastun helposti (joo varmaan liiankin helposti…) tai sitten mies ei sytytä kunnolla – on tai off. Tulta ja leiskoja vs. ”ihan kiva mutta”…

No sitten tajusinkin kertoa treffi-ehdokkaille että haen parisuhdetta (duh…), en pelkkää hauskanpitoa, en pelkkää fyysistä seuraa ja että inhoan pelaamista ja säätämistä. En halua olla yksi monista, enkä halua itsekään viesteillä ja sopia treffejä kolmen eri tyypin kanssa samalle viikolle. Jonkin aikaa tuota kaikkea siis kyllä kokeilin, huonolla henkisellä menestyksellä.

Asia ei silti tunnu olevan selvä monelle miehelle, vaikka väittävät hakevansa samaa. Monet potevat sitoutumiskammoa tietämättään, tai angsteilevat omien menneisyyden kokemustensa kanssa (niin kuin naisetkin) – olen kyllä ällistynyt siitä kuinka monella miehellä tuntuu olevan kokemusta sairaalloisen mustasukkaisista naisista… Huhhuh.

Mitä sitten kun löytää miehen joka myös suoraan deitti-ilmossaan sanoo ettei hae seksiseuraa vaan pitempiaikaista suhdetta – ja joka ei selvästikään pelkää sitoutumista, tekojen puhuessa siitä. Jonka olen tavannut nyt 3 kertaa ja jonka kanssa puhutaan ja viesteillään joka päivä aamusta iltaan. Suoraa puhetta ja ajatuksia vaihdetaan mutta minun mielessäni on silti iso mörkö – seurustellaanko me? Mistä sen tietää OIKEESTI?

No joo, pitää kysyä tätäkin suoraan – mutta miksi lähtökohtaisesti oletan ja pelkään että mies kuitenkin vähintäänkin viesteilee yhden tai useamman naisen kanssa minusta huolimatta?? Ehkä siksi että kyllä minunkin WhatsAppissa on muutama mies jotka epätasaisin väliajoin kyselevät kuulumisia ja haluaisivat nähdä (niitä ”ihan kivoja mutta”-tyyppejä) – en osaa enkä uskalla kategorisesti sanoa että ”heippa ja hyvästi, mulla on nyt MIÄS” – koska niinhän ei ”virallisesti” ole…

Yhden kanssa sovinkin heikkona hetkenä että voitaisiin nähdäkin. Kunnes edellisenä iltana tajusin että ei helvetti, en voi. Musta tuntuisi niin kuin pettäisin tätä ehkä-maybe-tästä-tuleekin-jotain miestä!!!!

Eli olen ihastunut. Seurustelen henkisesti. Ja toivon niiiiiiiin paljon että tämä ihana mies ei muuttuisi sammakoksi ja haluaisi olla mun kaa.

Keep your fingers crossed!

Madde

Mainokset

Herkkähipiäiset prinsessat a.k.a. miehet, osa 1

Deittailuviidakon kokemusten perusteella ainakin yksi asia on kristallinkirkas – naiset EIVÄT OLE hankalia, miehet ovat. TODELLA hankalia. Suorastaan prinsessoja. Tämä on ollut Säihkysilmälle ja mulle ehkä suurin yllätys – että moinen käytös ei ole yksittäisten tyyppien piirre vaan kertakaikkiaan ihan tyyppivika. AIheesta on siis valtavasti sanottavaa – siksi ”osa 1” otsikossa – tästä teemasta kirjoitetaan vielä mooooonta kertaa…

Eli tässä alustavaa määritelmää tästä miesten alalajista, joka tuntuu olevan liiankin yleinen nyky-Suomessa:
1. Käyttäytyy aluksi hyvinkin kohteliaasti tai jopa charmantisti. Kehuu, on herttainen, luontevan ihana… (eli tietää mitä nainen haluaa kuulla; toim.huom.)
2. On useimmiten iältään alle kolmikymppinen. Yli kolmikymppisissä esiintyy pääasiassa lapsettomissa yksilöissä.
3. On useimmiten hyvännäköinen tai jopa TÄYS HOTTIS. (ja tietää sen; toim.huom.)
4. Ensimmäiset oireet vaihtelevat yksilöstä toiseen: joskus se alkaa hitaahkoista vastauksista viesteihin, joskus enemmän rivien välissä eli tämä vaatii tarkkoja silmiä ja korvia.

”Prinsessointi” alkaa yleensä parien treffien jälkeen. Aikuinen nainen (oli lapsia tai ei) elää jonkinlaisten aikataulujen ristipaineessa: treffejä PITÄÄ suunnitella, siis sovittaa näkemisiä kalentereihin. Ei välttämättä viikkotolkulla etukäteen, mutta esimerkiksi keskiviikkona olisi kyllä korkea aika jo päättää jotain viikonlopun menoista.
Mutta ehei, eihän se käy The Miesprinsessalle!! ”Enhän mä voi vielä M-I-T-E-N-K-Ä-Ä-Ä-Ä-Ä-N tietää mitä perjantaina tai lauantaina tapahtuu…” Niin just. Että jos vaikka joku kaveri tarttee kaljakaveria tai jos pitää mennä salille tai jos vaan nukuttaa pitkään… niin eihän sitä nyt voi sopia treffejä naisen kanssa!!!

Ja tässä vaiheessa taas joku smart ass toteaa että ”ei sitä varmaan sit kiinnosta tarpeeksi” – sekin on mahdollista, mutta asia ei ole mustavalkoisen helposti tulkittavissa…Osittain tilanne voi tuossa vaiheessa olla vielä päättämättömyyttä, ujoutta tms. – jos on tosiaan kyse alle kolmikymppisestä lahjasta Suomen naisille.
Mutta – se pahempi vaihtoehto on high maintenance-miesprinsessa. Yksilö joka pelkää aikatauluja ”koska nainenhan vain yrittää hallita mua”. Yksilö joka kuvittelee todistavansa miehuuttaan sillä ”ettei anna kenenkään pompottaa”.

Hohhoijaa. Tietäisitpä vaan että vaikuttavat vain ja ainoastaan epävarmoilta teinitytöiltä tuolla käytöksellä. Ja ainakin nämä Ihanat Aikuiset Naiset osaavat jo vähitellen varoa moisia neitejä.

Huvittunut ja samaan aikaan kiukkuinen,

Madde

 

Suhteettomuusteoria 1.0

Tänään on ns. huono päivä. Onneksi lähietäisyydellä ei ole ketään viatonta uhria keneen purkaa kiukkua….
Sanoin tänään Säihkysilmälle että taidan olla ihan sekaisin – ja näin kuulemma onkin. Of course dear. Mitäs avasin suuni… 😉

En enää tiedä yhtään mitä oikein haluan!!!
Minulle ei tunnu kelpaavan 26-vuotias sixpackin omaava hurmuri joka kyselee aina välillä milloin nähtäisiin taas – hän haluaa minusta tosin vain fyysistä seuraa ja on hiukan tylsä /lapsellinen /ei-se-terävin-kynä-penaalissa. Mutta ulkopuolelta katsottuna onhan se nyt aika erikoista että väistelen enkä suostu treffeihin ko.komistuksen kanssa – innokas nuorimies tarjolla ym. – ”tarviiko niiden kanssa nyt ees niin paljoo jutella?” sanoi yksikin kaverini.

Toisaalta en tunnu kelpuuttavan elämääni helposti myöskään about ikäisiäni ei-niin-päätä-pyörtävän-komeita aikuisia miehiä, jotka olisivatkin valmiita jopa sitoutumaan sen oikean naisen tullessa vastaan, jotka puhuvat kauniisti ja ovat muutenkin… niin, aikuisia. 🙂

Erityinen vs. tavallinen. Hottis vs. ”en-kääntyisi-kadulla”. Naiivi = nuori vs. tasapainoinen = keski-ikäinen. Haihattelija vs. vakaa. Jännittävä vs. tylsä.
Niinkö????
Pahat pojat kiinnostivat teini-ikäisenä oman aikansa, kunnes sydän oli mennyt tarpeeksi monta kertaa rikki. Onko tämäkin siis eronjälkeisen ajan oma ”siirtymäriittinsä”, että kun olen tarpeeksi monta kertaa pettynyt ja suuttunut nuorten miesten ohareihin, itsekkyyteen, tyhmyyteen tms., ikäiseni MIESTEN seura tuntuukin taas aidolta ja oikealta?????

Madde