Keittiöpsykologiaa kaukomailta käsin

Blogissa on ollut täysi radiohiljaisuus viime aikoina… Minun kohdallani syynä on ollut puhtaasti ja rehellisesti sanottuna se että Ihastuin oikein isolla kirjaimella. 🙂 Aloimme viesteillä noin kuukausi sitten ja ekat treffit olivat 3 viikkoa sitten – ne kestivät melkein vuorokauden. 🙂 Kakkostreffit kestivät sitten jo kaksi vuorokautta ja kaikki näytti niiiiiin hyvältä…. Fyysinen ja henkinen kemia, arvot, ajatukset, toiveet, huumori, haaveet, pelotkin. Mutta. Eihän tämänkään herran kanssa mikään sittenkään mene niin kuin Strömsössä, sehän olisi ihan liian helppoa ja hienoa.

Olen parhaillaan viikon työmatkalla ja törkeän pitkien työpäivien aikana täällä ehtii miettiä myös miehiä liikaa. Mietin mm. sitä että minkähän takia miehet joskus panikoi /menee puihin vaikka kaikki olisi päivää tai kahta aiemmin ollut niin lähellä täydellistä kuin vaan voi? Tämä ei ole siis eka kerta kun kaiken pitäisi olla ok, mutta saankin avokämmentä henkisesti ihan täysillä…
Mä näytän tunteeni ja puhun niistä avoimesti ja ilmeisesti liian aikaisin /liian paljon, koska välillä paniikki ilmeisesti johtuu tästä. Joko siksi että miehen omat tunteet eivät ole lähelläkään sitä samaa tilaa TAI koska mies itse pelkää heittäytyä samalla tavalla tunteiden vietäväksi. Sinänsä tässä ollaan ihan oikealla asialla, koska mä olen edelleen vahvasti sitä mieltä että ”ihan kiva” ihminen tai tunnetila ei riitä – pitää olla kipinää, poltetta, paloa, tulta!!! Eli enhän mä halua olla miehen kanssa jonka mielestä mun kans on ’ihan kivaa’ vaan miehen joka ei malta pitää näppejään erossa minusta ym. Sama toiseen suuntaan: aika on niukka resurssi joten en minäkään halua ’hukata’ aikaani ihmiseen joka on ’ihan kiva’.

Mutta miksi, oi miksi, panikoida ilman syytä? Jos tykkää toisesta ja kaikki sujuu, eikö sen pitäis riittää alkuun? Eihän kukaan tiedä miten asiat etenevät, katoaako kipinä salamana päivänä x – tuleeko tutustumisen myötä toisessa esiin joku kaamea vika jonka kanssa ei voi elää – whatever!! Miksi peruuttaa pois paikalta ennen kuin mitään on vialla? Miksi ei voisi vain mennä virran mukana ja nauttia?

pohtii Madde

Mainokset

2 thoughts on “Keittiöpsykologiaa kaukomailta käsin

  1. Kommentoinkin tätä jo meidän blogissa. Tosi tuttuja mietteitä!
    Tää sun tagi: Elämänhallinta on hyvä! Mulla se tuntuu välillä olevan hukassa 🙂 Meillä voisi olla: Hallitsematon elämä

    Liked by 2 people

    • Aamulla olin niiiiiiin onnellinen ja rauhallinen – heräsin tuon ihanan miehen kainalosta katsoen hymyileviin silmiin. Ja nyt, olen taas täynnä epävarmuutta ja ahdistusta. Pelkään, olen epävarma.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s