Suhteettomuusteoria 1.0

Tänään on ns. huono päivä. Onneksi lähietäisyydellä ei ole ketään viatonta uhria keneen purkaa kiukkua….
Sanoin tänään Säihkysilmälle että taidan olla ihan sekaisin – ja näin kuulemma onkin. Of course dear. Mitäs avasin suuni… 😉

En enää tiedä yhtään mitä oikein haluan!!!
Minulle ei tunnu kelpaavan 26-vuotias sixpackin omaava hurmuri joka kyselee aina välillä milloin nähtäisiin taas – hän haluaa minusta tosin vain fyysistä seuraa ja on hiukan tylsä /lapsellinen /ei-se-terävin-kynä-penaalissa. Mutta ulkopuolelta katsottuna onhan se nyt aika erikoista että väistelen enkä suostu treffeihin ko.komistuksen kanssa – innokas nuorimies tarjolla ym. – ”tarviiko niiden kanssa nyt ees niin paljoo jutella?” sanoi yksikin kaverini.

Toisaalta en tunnu kelpuuttavan elämääni helposti myöskään about ikäisiäni ei-niin-päätä-pyörtävän-komeita aikuisia miehiä, jotka olisivatkin valmiita jopa sitoutumaan sen oikean naisen tullessa vastaan, jotka puhuvat kauniisti ja ovat muutenkin… niin, aikuisia. 🙂

Erityinen vs. tavallinen. Hottis vs. ”en-kääntyisi-kadulla”. Naiivi = nuori vs. tasapainoinen = keski-ikäinen. Haihattelija vs. vakaa. Jännittävä vs. tylsä.
Niinkö????
Pahat pojat kiinnostivat teini-ikäisenä oman aikansa, kunnes sydän oli mennyt tarpeeksi monta kertaa rikki. Onko tämäkin siis eronjälkeisen ajan oma ”siirtymäriittinsä”, että kun olen tarpeeksi monta kertaa pettynyt ja suuttunut nuorten miesten ohareihin, itsekkyyteen, tyhmyyteen tms., ikäiseni MIESTEN seura tuntuukin taas aidolta ja oikealta?????

Madde

Mainokset

Katumusta ilmassa

No niin. Yli puolen vuoden nettideittailusuunnistuksen jälkeen on tullut päivä jolloin pitää myöntää Virhe. Ajauduin taannoin elämäni ekaan säälipanoon – tai no en ainakaan muista aiemmin olleeni moisessa tilanteessa…. Ja ihmiselle joka ei ”usko” katumukseen, tää on aika rankka hetki.

Mies (jota kutsun tästä eteenpäin nimellä IT-mies) on sinänsä ns. kelvollinen aikuinen yksilö ja jopa herttainenkin monin tavoin: on aloitteellinen yhteydenpidossa, kehuu ja osaa sanoa kivoja asioita, ymmärtää eronneen äitihahmon arkea aikatauluineen ym.ym. Mutta – IT-mies ei ole kyllä minun silmissäni missään mielessä pantava… hmm. Siis kaveriainesta kyllä (jos sellaista kaipaisin) mutta kahvinjuonnin sohvalla EI MISSÄÄN NIMESSÄ olisi pitänyt päättyä alastomuuteen.
Hyvä ystäväni ja blogikollegani Säihkysilmä totesikin osuvasti: ”Saatana sua ei saa jättää yksin ja valvomatta seksintuskassas!” 😎

Siinä se kai tuli esille, ydinsyy tilanteeseen. Jos ja kun nainen ei saa tarpeeksi seksiä (eli normitilanne sinkulle), saattaa eteen tulla tilanne jossa erittäin innokas ja sen selvästi esille tuova mies saa naisen houkuteltua aktiin (siis jopa hyvin halukkaanakin, ei mitään puoliväkisinmakaamista) vaikka itsessään ko.uros ei saisi edes päätä kääntymään kadulla. Surullista? Ehkä hiukan. Hyväksikäyttöä? No ei kai sentään. Molemmat saivat kuitenkin tuossa hetkessä ja tilanteessa mitä halusivat.

Miljoonan dollarin kysymys on nyt silti että MITEN TILANNE SAADAAN TAKAISIN HALLINTAAN? Koska isona riskinä nyt on se että IT-mies takertuu, ihastuu, haluaa tavata, haluaa uudestaan seksiä, you name it… eikä tässä sinänsä veemäisessä akassa ole halua pahoittaa kenenkään mukavan läheisyyttä kaipaavan ihmisen mieltä ihan turhaan.
Ja itse asiassa vielä tärkeämpää eli 10 miljoonan dollarin kysymys on se, miten varmistaisin etten enää löydä itseäni tuollaisesta tilanteesta? Seksi on kaikessa ihanuudessaan ja hauskuudessaan kuitenkin minulle jollain tavalla Pyhä Asia: haluan aidosti ja vahvasti himoita ja kaivata ihmistä jonka kanssa olen iho ihoa vasten. Tällä iällä pitäisi ymmärtää jo helkkarin hyvin omien halujen seuraukset mutta eipä se aikuisen naisen elämä tunnu välillä olevan kovin kaukana teinin elämästä: joskus homma lipsahtaa käsistä ihan totaalisesti. Annan silti synninpäästön itselleni ja yritän muistaa tän fiiliksen pitkään.

Madde

Taustaa eli all rights reserved

Kun kaksi aikuista naista (joilla on takanaan pitkät parisuhteet ja ominaispiirteinä järkyttävän sarkastinen huumori ja hetkittäin liiankin suora kommunikaatiotyyli) päästetään irti (netti)deittailun maailmaan, on ehkä ihan kansalaisvelvollisuus aloittaa aiheesta blogi. Noin puolen vuoden kokemuksella nyt on tullut korkea aika siirtyä ajatuksista tekoihin, koska materiaalia kyllä riittää…

Molemmat taisimme ajatella keväällä että olisi kiva olla jotain uutta, jotain muuta kuin aiemmin: rento nainen joka deittailee, joka ehkä hankkii pari vakipanokaveria, nauttii hyyyyyvin kevyin mielin elämästä ja miehistä. Mutta eihän tämäkään osa-alue elämässä mene niin kuin elokuvissa – hauskaa on ollut reilun puolen vuoden aikana aika paljonkin, mutta on tullut kyllä itkettyäkin (pääosin kylläkin Madden toimesta) – ja raivottua ja kiukuteltua…

Eli: tässä blogissa kerromme kokemuksiamme deittailusta nelikymppisinä – sekä hyvässä että pahassa. Miesten ja naisten väliset erot lyövät avokämmenellä kasvoille harva se päivä, mutta huumorin avulla homma pidetään kasassa! Näille jutuille on nimittäin pakko nauraa ettei menis ihan itkuksi.

Teksti ei takuulla useimmiten ole soveliasta kukkahattutätien silmille mutta uskoisimme (ja toivomme) ettei niitä tänne juuri eksykään. Siihen liittyy tämän eka postauksen otsikko: pidätämme oikeuden kaikkiin kommentteihimme ja mielipiteisiimme, emmekä kyllä muuta niitä kovinkaan helposti.

Tervetuloa siis mukaan!

Yours truly, Madde ja Säihkysilmä